Tämä sunnuntai

Tähän sunnuntaihin mahtui aamun rauhallinen hetki muiden vielä nukkuessa, pullantuoksua työpaikan näyttelyssä, pojan iloa ensimmäisestä suklaamunasta, lohikeittoa, miehen nimipäivä kahvit, rauhallisempi hiihtolenkki flunssan jäljiltä ja siskon ja veljen vierailu.

Seitsemän asiaa

Kiitos Kaisa mukavasta "tehtävän annosta"

Sain siskoltani tunnustuksen jossa minun tulee

-kiittää ja linkittää tunnustuksen antajaa

-kertoa 7 asiaa itsestäni

laittaa tunnustus 15 blogiin

1. Ja alkakoon sillä millä aamunikin alkaa, eli aamukahvilla. Varaan jokaisena aamuna puoli tuntia aikaa kahden kupposen juomiseen. Ensimmäisen juon aamupalan yhteydessä, toisen sohvalla nauttien ja haaveillen. Kaksi vuotias poikanikin tietää jo tämän suuren hetkeni. Viikonloppuisin kun Kassu herää minua aikaisemmin, tulee  hän sänkyni viereen houkuttelevasti huutelemaan: " Tuu äiti aamukaffille".

Silloin kun kahvin pinnasta heijastuu taivas, tietää että kevät on tulossa. 

2. Haaveilu  kuuluu myös jokapäiväiseen elämääni. Ja uskon että suurin osa haaveilusta tapahtuu juuri aamulla, edellä mainitun nautintoaineen äärellä. Toistuvasti haaveilen siitä, että osaisin ratsastaa hyvin. Ja suuri aikomukseni onkin tämä haave joskus toteuttaa. 

Kuvassa ystäväni Jonna, Ville-veli ja Eppu-heppa

3.Nautin  työstäni keittiösuunnittelijana.  Tulen onnelliseksi siitä, kun saan löydettyä asiakkaani tyylin ja suunniteltua hänelle juuri oikeanlaisen keittiön hänen tarpeittensa ja toiveidensa mukaan. Koneeltani löytyi muutama kuva kahdesta  toteutuneista kohteesta. Näistä näkee hyvin sen, että tyylejä on monenlaisia. 

4. Leikkokukat piristävät aina. On varmasti jo aikaisemminkin blogissani tullut ilmi se, että ostelen niitä kimpuissa tai yksistään ja kesällä poimin luonnosta tai kukkapenkistä. Kukilla on joku hyvä vaikutus siihen, että koti pysyy paremmin järjestyksessä, kun on kukkamaljakko pöydällä.

5. Minussa asuu vahvasti pieni materialisti. Voiko joskus onnellisemmaksi tulla , kuin uudet kengät saadessaan, tai löytäessään kirpputorilta maailman hienoimman valaisimen. Niin se vain on, että tällaiset asiat saa minut joskus niin äärettömän tyytyväiseksi. En välttämättä tarvitse tämän tyylisen onnen tuojaksi isoa asiaa, se voi tulla kun huomaan yhtäkkiä omistavani jonkun kauniin esineen, jonka olen omistanut jo monta vuotta. 

Kuva on Tukholmasta kauppakeskus NK:sta. Käytiin siellä jouluostoksilla työporukan pikkujoulureissulla. 

6. Jos minulla olisi enempi aikaa, leipoisin kakkuja ja koristelisin ne hienoiksi. Äitiyslomalla teinkin niin. Kuvassa olevan kakun tein ihan huvikseni, kun ei kakun teko hetkellä ollut mitään juhliakaan tiedossa. Nykyään  leipominen on jäänyt vähän vähemmälle, mutta silloin kun siihen on joku syy, teen mielelläni kakun.

7. Tämän hetken polttavin aihe on hiihto! Tänä vuonna olen päässyt sen makuun oikein kunnolla. Ja ei tunnu yhtään siltä, että talvi olisi ollut liian pitkä. Tottakait kevään tulo on ihana asia, mutta hieman huolestuneena olen seurannut veden tippumista räystäiltä. 

Tämän hauskan tunnustuksen annan ystävälleni Annukalle. (blogi yksityinen).

Kopio itsellesi, jos kerkeät koulukiireitten ohella tekemään. :)

Aarre löytyi

Eilen illalla oltiin Kassun kanssa aarteen etsintää, tongittiin siin mun romulaatikoita, joiden sisällön meinaa itsekin aina unohtaa. Ja yksi aarre löytyi, joka teki tästä aamusta naurun täyteisen. Pyörällä ajavaa peltiankkaa piti ensin liimata ja korjata, ennen kuin se pääsi vauhtiin.

Kaloja Kassulle

Nina Campbellin  Aguarium-tapetti on hauskan näköinen kokonaisuudessaan. Läheltäkatsottuna  näyttää kuin jokainen kala olisi kirjailtu värikkäillä langoilla.

"Kalatapittia" huutelee Kassu riemukkaana ja on varsin tietoinen kenelle kalat kuuluuvat. 

Kurkistus uuteen kotiin

Niin älyttömän mukava että, jotkut vielä käyvät näillä sivuilla katsomassa onko tullut uutta juttua. Nyt ois sitte aika raottaa pikkusen uutta kotiamme tänne blogiinkin. Mikään huone ei ole vielä kokonaan valmis. Lattialistat puuttuu kaikkialta ja tapetteja odottaa rullassa seinälle laittamista, mutta koti alkaa tuntua jo omalta ja viihtyisältä. Mennään siis pienelle visiitille makuuhuoneeseen.

Kun kameran ottaa esille, tietää Kassu minne suunnistaa, jotta pääsee kuvaan mukaan. :) Nyt kun makuuhuoneessa ollaan, on pakko ottaa lähempään tarkasteluun sen kaunein huonekalu. Joskus aikaisemmin esittelin kangasta, jolla aion päällystyttää vanhan rokokoo tuolimme. Ennen muuttoa saimme tuolin verhoilijalta ja saimme tuoda sen heti uuteen kotiin. Ja heti sen nähtyäni selvisi, mihin huoneeseen se kuuluu. Makuuhuoneessa se on myös eniten turvassa tahmatassuilta.

Kattokruunu odottelee kahta varjostinta. Kirpputorilta niitä metsästetään, joten voi mennä vielä aikaa niiden saamiseen. Tietyllä lailla tällainen keskeneräisyys viehättääkin minua.

 

Tällä kertaa katsellaan makuuhuonetta enimmäkseen tältä kantilta. Sängyn vastakkainen seinä tulee esittelyyn myöhemmin. Siellä on vaatesäilytystä ja hienoa tapettia tulollaan. On siellä nytkin jo pikkuisen kuvattavaa. Vaatesenkin päällä on Tukholman tuliais maljakko, johon saa laitettua monta yksittäistä kukkaa . Herätti mielenkiintoni  omalaatuisella kauneudellaan.

Aika hidasta on tämä remontin eteenpäin vieminen töiden ohella, mutta mukava kun tietää että pikkuhiljaa se valmistuu ja muokkautuu enemmän ja enemmän oman näköiseksi. Makuuhuonekin on muuttunut lähtötilanteesta jo aika paljon.

Paluu

Jatketaan siitä mihin jäätiin, eli syksyyn. Siihen aikaan kun lampaatkin olivat vielä pellolla.

koivu ja kuusi,sulassa sovussa 

 Kamala miten elämä vain menee ja joku itselle tärkeä asia jää vain tekemättä. Niin kävi minulle tämän blogin kanssa. Paljon löytyy tekosyitä ja oikeita syitäkin muutama, mutta jätetään ne silti tänne kirjoittamatta. Tärkeintä itselle on nyt se että saan tehtyä tämän päivityksen murtamalla samalla sen aikaansaamattomuuden muurin tällä saralla.
Muuten olen ollut erittäinkin aikaansaava :) Me löydettiin syksyllä oma asunto ihan vanhan asunnon lähinurkilta ja päästiin vuoden vaihteessa muuttamaan. Remonttia ollaan tehty töiden ohessa ja se kait suurimman ajan on syönyt. Nyt aletaan pikkuhiljaa jo asettumaan aloillemme ja kotikin näyttää jo omalta ja aika kivalta. Tähän aiheeseen varmasti palaan :)

Jos tänne jokunenkaan enää eksyy näin pitkän hiljaisuuden jälkeen, niin suuri kiitos maltillisuudesta ja siitä että vielä tulet.

Kuulumisiin!

Lautasia ei ole koskaan liikaa

Syksy tuo tullessaan pöpöt ja taudit. Tätä aamupäivää vietän kotona yskivän pikkupojan kanssa. Kamalaa kuunneltavaa, kun ei voi yhtään auttaa. Milloinhan keksitään yskänlääke joka oikeasti auttaa? No nyt poika nukkuu päiväunia ja minulle jää hetki aikaa laitella vähän kuulumisia ja kuvia.

Viime viikonloppuna pääsin pitkästä aikaan koluamaan kirppiksiä ja tein muutamia ihania löytöjäkin. Ensimmäisenä esittelyssä vanha lamppu , joka on kotona nimetty nuuskamuikkusen hatuksi. Laitettiin se meidän ruokapöydän päälle kattokruunun tilalle. Kattokruunusta en missään tapauksessa luovu, mutta pieni vaihtelu tekee hyvää. Kaikista parasta tässä vaihdoksessa on se, että uusi valaisee paljon vanhaa paremmin. Ja oikeanlainen valaistus on tärkeintä näin syksyn hämärässä ja pimeydessä.

  Seuraavat löydöt ovat astiapainotteisia. Lautasia ei ole koskaan liikaa, vakuuttelin itselleni kun löysin isot pinot valkoisia kahdenkokoisia asetteja. Parasta näissä aseteissa on se, ettei ne ole ihan symmetrisen mallisia. Minua viehtättää suuresti se, kun lautaspino näyttää hieman hajanaiselta.

 Sitten löytyi vielä muutama maustepurkki. Jotenkin sopivan pelkistetyt tuon tyyppisiksi maustepurkeiksi,  mustavalkoiset ja hieman kantikkaat.

Loppuviikosta päivitystä lastenvaatekutsujen merkeissä.